Kisujemme päivitetty esittely + kuulumisia

Viirulle leluksi kelpaa heinänkorsi

Pitkästä aikaa taas päivitellään kuulumisia Purnauskiksesta!

Nykyään meillä asuu seitsemän kissaa kahvilassamme:
Vanha, tuttu Micu sinnittelee pitkän turkkinsa kanssa pyörryttävässä helteessä. Hänen lempipaikakseen on käynyt ilmastointilaitteen edusta. Iisalmelainen
Viiru-kissa on edelleen yhtä pieni ja pippurinen, kuin Pikku Myy konsanaan, ja rakkautta saa lainaan herkku-uhrilahjoilla.
Lumi ja Piki-Nelli, pitkäturkkiset siskokset ovat kuin kuu ja aurinko, Piki-Nelli (aka Rakkauspakkaus) ottaa vieraat vastaan ovella, ja vahtii kassatoimintoja, ja Lumi välttelee lapsia (huonojen kokemusten uhrina) parhaimpansa mukaan (mutta aikuisille voidaan kehrätä ja jopa ängetä syliinkin).
Parin vuoden ikäinen Hugo kasvaa edelleen pituutta ja leveyttä, ja antaa muttuuttaa itseään mielin määrin. Mikäli huomiota tulee likaa, Hugo asettuu sohvan alle niin, että vain perä näkyy sohvan alta paljastaen muuten niin ovelan piilopaikan.
Vuoden vanha Lumipallo jaksaa vielä leikkiä keppileluilla, vaikka luulisi kuuman kesäilman väsyttävän notkeimmankin nuorukaisen. Lumipallo jakaa myös rakkautta leikitystä vastaan.

Hugo ei jaksa enää leikkiä

Esittelyjen perään tässä vähän päiväkirjaa kahvilamme arjesta:

Kisukahvilan arkea, osa 1
Tässä eräänä kauniina kesän tiistaina oli niin kuuma päivä, että jos ei olisi Purnauskiksessa ollut ilmastointia, olisi kisuista ollut jäljellä lattialla enää märkä läntti...
Micu parkkeerasi ilmastointilaitteen viereen sohvan alle, siellä on talon viilein paikka. Eipä aikaakaan, kun Hugo-poika ahtautui viileän paikan apajille. Sitten pojat köllivät yhdessä sorvan alla, kuin kaksi harmaata laiskiaista, ketarat ojossa ja silmät kiinni.

Micu-herra poseeraa kameralle omasta lempituolistaan.

Jossain vaiheessa palveluskunnalle tuli niin kuuma, että päätettiin kokeilla läpivetoa. Keittiön ikkuna auki, ruokaluukulle yksi vahtimaan, ettei kissanruohoa himoitseva Lumi yritä keittiöön, jonka takahuoneessa ruoho oli ruukuissa kasvamassa, ja yksi ovelle pitämään ovea auki, ja vahtimaan, ettei kukaan lähde kaupungille shoppailemaan tuuletuksen aikana.
Sisäämpötilan laskiessa kissat alkoivat kummasti aktivoitua, ja  hiippailla lähemmäs ovea.
Lumipallo yritti zoomailla, josko tuosta istuvan ovivahdin jalkojen yli hyppäisi, vaiko livahtaisi polvien alitse. Hugo taas kömpi ulos sohvan alta, ja olisi marssinut vahdin läpi vintageliikeen puolelle, jonne se aina tahtoisi mennä ostoksille (varmasti pieni silinterihattu koristaisi kollipoikaa komeasti), mutta vaikka kuinka Hugo käveli päin, ei vahti hievahtanut, niinpä hän jäi kytikselle vahdin jalkojen juureen lumipallon kaveriksi.
Viiru-neitikin kävi tätä asetelmaa ihmettelemässä, mutta saatuaan muutaman rapsutuksen vahdilta, lähti moikkaamaan toista vahtia luukulle, josko sieltä olisi vaikka jotain herkkua tulossa.
Noin vartin tuuletuksen jälkeen alkoi uteliasta porukkaa kerääntyä ovelle hihittelemään Lumipallolle ja Hugolle, jotka yrittivät keksiä, miten vahdin ohi livahtaisi, ja pari nepäonnistuneen yrityksen jälkeen hihittely kävi ilmeisesti liian nöyryyttäväksi, sillä kissat palasivat suosiolla kahvilan puolelle.

Luukulla Lumi yritti pienin naukaisuin vakuuttaa palveluskuntaa, että hän käyttäytyisi nätisti, jos pääsisi takahuoneeseen kissanruohoa maiskuttamaan, mutta ilkeä luukkuvahti ei uskonut... Kun luukku pantiin lopulta kiinni, Lumi tyytyi istumaan takahuoneen oven edessä, ja päästämään surkeita naukaisuja parin minuutin välein.
Älkää huoliko, Lumi sai kyllä ruohon myöhemmin, kun lopetti ovella vahtaamisen. Tarinalla on siis onnellinen loppu, emme vain halua palkita neitiä kerjäämisestä, ja siksi ruohoa voi saada vasta, kun kissa on jo antanut periksi, ja siirtynyt muihin hommiin :)

Lumi sai viimein herkkuruohoa. Nom nom  <3

Kehräävin terkuin kisukahvilasta,
Purnauskiksen Vivi